Sanomalehdet ympäri Suomea uutisoivat ensimmäisen naisinsinöörin valmistumisesta kesän alussa 1905.
Suomen ensimmäinen naisinsinööri Jenny Markelin kirjautui Polyteknilliseen opistoon lukuvuoden 1900–1901 alussa. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1905, hän valmistui diplomi- insinööriksi tie- ja sillanrakennuksen alalta loistavin arvosanoin ja diplomilla kiitettynä.
Jenny Markelin liittyi Tekniska Förening i Finlandin jäseneksi vuonna 1908 toimien pitkään sen jäsenenä. Uransa Jenny Markelin teki ammattientarkastajana.
Tekniikan ja rakentamisen maailma tulivat Jennylle tutuksi jo lapsuudenkodissa, Hertasin rusthollitilalla Helsingin Pitäjän Tikkurilassa, jossa toimivat sekä alueen kestikievari että krouvi. Pitäjän Kirkonkylä, Tikkurila ja Malmi olivat 1800-luvulla pääkaupunkiseudun liikenteen solmukohtia.
Rautatie ja silta
Sekä 1800-luvun puolivälissä rakennettu rautatie että sen asema ja rautatiesilta rakennettiin juuri Hertasin tilan maille, hyvin lähelle tilan päärakennusta. Hertasiin myös majoitettiin monet rakentajajoukkiot.
Voi olettaa, että sekä rautatie että sillanrakennus olivat ajan kestopuheenaiheita, etenkin kun Jennyn rusthollari-isä aikanaan, sekä sedät ja sisaren mies olivat kunnallisvaltuuston jäseniä.
Myös tekniikan korkeakouluopetukseen löytyi tietoa aivan kotipiiristä. Jenny Markelinin sisaren mies tohtori Arvid Edvard Blomqvist opetti Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa hydrologiaa ja työskenteli myös Polyteknillisen opiston määräaikaisena opettajana.Jenny Maria Markelin (vuodesta 1911 Markelin-Svensson) kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Nya Svenska Samskolanista 1899. Hän opiskeli aluksi Helsingin keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, ja kirjautui sitten vuoden 1900 syksystä Helsingin Hietalahden torin reunalla sijaitsevaan Polyteknilliseen opistoon.
https://assets.almatalent.fi/image/34ef60f8-7391-5b50-a6fa-1fce636abb3c" class="sc-1j5wk9y-1 gaBvcH">Suomen ensimmäinen naisinsinööri Jenny Markelin kirjautui Polyteknilliseen opistoon lukuvuoden 1900–1901 alussa. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1905, hän valmistui diplomi- insinööriksi tie- ja sillanrakennuksen alalta loistavin arvosanoin ja diplomilla kiitettynä.
Jenny Markelin liittyi Tekniska Förening i Finlandin jäseneksi vuonna 1908 toimien pitkään sen jäsenenä. Uransa Jenny Markelin teki ammattientarkastajana.
Tekniikan ja rakentamisen maailma tulivat Jennylle tutuksi jo lapsuudenkodissa, Hertasin rusthollitilalla Helsingin Pitäjän Tikkurilassa, jossa toimivat sekä alueen kestikievari että krouvi. Pitäjän Kirkonkylä, Tikkurila ja Malmi olivat 1800-luvulla pääkaupunkiseudun liikenteen solmukohtia.
Rautatie ja silta
Sekä 1800-luvun puolivälissä rakennettu rautatie että sen asema ja rautatiesilta rakennettiin juuri Hertasin tilan maille, hyvin lähelle tilan päärakennusta. Hertasiin myös majoitettiin monet rakentajajoukkiot.
Voi olettaa, että sekä rautatie että sillanrakennus olivat ajan kestopuheenaiheita, etenkin kun Jennyn rusthollari-isä aikanaan, sekä sedät ja sisaren mies olivat kunnallisvaltuuston jäseniä.
Myös tekniikan korkeakouluopetukseen löytyi tietoa aivan kotipiiristä. Jenny Markelinin sisaren mies tohtori Arvid Edvard Blomqvist opetti Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa hydrologiaa ja työskenteli myös Polyteknillisen opiston määräaikaisena opettajana.
Jenny Maria Markelin (vuodesta 1911 Markelin-Svensson) kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Nya Svenska Samskolanista 1899. Hän opiskeli aluksi Helsingin keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, ja kirjautui sitten vuoden 1900 syksystä Helsingin Hietalahden torin reunalla sijaitsevaan Polyteknilliseen opistoon.
Harvinaista
Miesvaltaisessa opinahjossa oli ennen häntä suorittanut loppututkinnon vain muutama nainen, jotka hekin kaikki olivat arkkitehteja. Jenny Markelinin valmistuminen insinööriksi oli uutisoinnin arvoinen tapaus; sanomalehdet ympäri Suomea toistivat uutistekstin naisinsinööristä kesän alussa 1905.
”Suomen ensimmäinen naisinsinööri. Eilen päästettiin polyteknillisen opiston insinööriammattikoulusta muiden muassa neiti Jenny Markelin, joka siten on ensimmäinen tie- ja vesirakennusten alalla tutkinnon suorittanut nainen maassamme ja tokkopa missään muuallakaan lie puhtaassa insinööriammatissa toiminut yhtään naista.” (Helsingin Sanomat 1.6.1905)
Valmistumisensa jälkeen Markelin harjoitteli tehtaissa ja perehtyi työoloihin eri paikkakunnilla Suomessa. Hän täydensi opintojaan myös ulkomailla ja perehtyi ammattientarkastukseen kolme kuukautta Englannissa 1906 sekä neljä kuukautta Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä 1907–08.
Ammattientarkastajaksi
Jenny Markelin tähtäsi nimenomaan ammattientarkastajaksi, jossa hän pääsi hyödyntämään insinöörin taitojaan sekä kiinnostusta työsuojeluun.
Hänet nimitettiin 1908 valtion naispuolisen ammattientarkastajan Vera Hjeltin apulaiseksi ja 1909 naispuoliseksi apulaistarkastajaksi Viipurin ja Lahden ammattientarkastuspiireihin. Markelin avusti Hjeltiä 1911–13 valtion työväensuojelu- ja huoltonäyttelyn hoidossa, kunnes siirtyi Helsingin kaupungin palvelukseen 1913.
Teollisuusammateissa toimivan työväen oloja valvoi vuoden 1889 sekä eräiden myöhemmin annettujen säännösten perusteella valtion ammattientarkastus. Varsinkin käsityöläisammatit ja pienet työpaikat jäivät kuitenkin valtion ammattientarkastuksen ulkopuolelle.
Kehitys oli kaikkialla johtanut siihen, että 1900-luvun alussa oli jo luovuttu perinteisestä tavasta uskoa tarkastus kunniatehtävänä yksityishenkilöille tai muiden virkamiesten sivutoimeksi.
Tehtäviin kiinnitettiin julkisin varoin palkattuja, riippumattomia virkamiehiä. Englannissa, Saksan Badenissa, Baijerissa ja Württembergissä tarkastajiksi oli palkattu yleensä teknikoita, joiden apulaisina toimi usein ”sivistyksensä puolesta työväenluokkaan kuuluvia henkilöitä”.
Työolot kuntoon
Naistyöläisten määrä kasvoi jatkuvasti, ja Helsingin terveydenhoitolautakuntaan perustettiin 1913 naispuolisen työtarkastajan toimi, jonka hoitajaksi kaupunginvaltuusto valitsi insinööri Jenny Markelin-Svenssonin.
Tässä tehtävässä hän perehtyi muun muassa käsityöpajojen ja muiden pienempien työpaikkojen olosuhteisiin ja kiinnitti huomiota etenkin naisten, nuorten henkilöiden ja lasten työoloihin.
Keväällä 1916, keskellä ensimmäistä maailmansotaa, Markelin-Svensson piti työväensuojeluyhdistyksessä esitelmän kunnallisesta ammattientarkastuksesta. Pohjoismaissa ja Suomessa kunnallinen ammattientarkastus oli uskottu englantilaiseen tapaan kunnan erikseen palkkaamille toimihenkilöille eikä poliisiviranomaisille kuten Saksassa.
Kun sosiaalihallitus perustettiin 1918, Markelin-Svensson palasi valtion palvelukseen, ensimmäiseksi naispuoliseksi ammattienylitarkastajaksi. Hän hoiti samaa tehtävää sosiaalihallituksen lakkauttamisen jälkeen sosiaaliministeriön työasiainosastossa 11 vuotta, kuolemaansa saakka.
Apulaisylitarkastajana hänen päätehtävänään oli johtaa naispuolisten ammattientarkastajien toimintaa ja pitää erityisesti silmällä kunnallisen ammattientarkastuksen alaisia pienempiä työpaikkoja kaupungeissa sekä yleisesti naisten, nuorten henkilöiden ja lasten työoloja suojelulainsäädännön alaisissa ammateissa. Hän johti myös työväenhuoltolaitosten filmaamista usealla teollisuuspaikkakunnalla.
Varhainen kuolema katkaisi miesvaltaisessa maailmassa työskennelleen akateemisen virkanaisen uran vuonna 1929.
Lähteitä: Kuusanmäki, Jussi: Markelin-Svensson, Jenny. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- ; http://digilehti.tek.fi/mag/032018/teekkarihistoria-tekniikan-ensimmaiset-naiset; Pitkälä, Eeva 2008, Suomen ensimmäinen naisdiplomi-insinööri oli työsuojelun uranuurtaja. Polysteekki 1 2008, s. 32-33.; Vuolle-Selki, Tuula 2013, Vera Hjelt. Työväensuojelija. BoD.
Juttu on julkaistu Tekniikan Historiassa 1/2019 ja TekniikkaTalous.fi-artikkelina.
